Tunnetko jo Tapani Terhon?

Tapani Terho Lukitus Turvakolmio.jpg

Kelloista lukkoihin

Istahdamme lukituksen työnjohtaja Tapani Terho kanssa yrityksemme demotilan upottavalle sohvalle.

Käy ilmi, että Tapani Terho on ollut melkein seppä syntyessään. Hän opiskeli kellosepäksi ja ehti tehdä kellosepän töitä kymmenisen vuotta ennen kuin homma kävi tylsäksi.

”Olin maahantuojalla töissä, kun jossain vaiheessa homma muuttui yksitoikkoiseksi. Vaihdettiin kelloihin vain kokonaisia koneistoja, se muuttui semmoiseksi liukuhihna hommaksi”, hän toteaa.

Elettiin vuotta 1989.

”Sitten piti keksiä jotain muuta ja lehdessä haettiin lukkoseppäharjoittelijaa, hain paikkaa ja pääsin töihin. Hommahan oli sitten ihan erilaista kuin mä kuvittelin. Mä aattelin, että istutaan vaan työpöydän ääressä ja nyplätään lukkorungon sisällä jotain jousia. Sille tielle sitten jäin”, Tapani naurahtaa.

Harrastuksena ja ammattitaidon ylläpitämiseksi Tapani korjailee edelleen kaappikelloja ja on kova purkamaan sekä korjaamaan muitakin laitteita.

”Mä ihan siis rentoudun, kun saan rauhassa korjailla. Kyllä mä mielellään viikonloppunakin otan jonkun vanhan raadon käteen ja rupeen sitä tutkimaan. Metallin sorvaaminenkin on esimerkiksi ihan äärettömän terapeuttista hommaa”, hän kertoo.

Hetken varastomiehenä ollessaan parhaaseen lama-aikaan 1992, Lukitusavun Tapio Olsonen otti yhteyttä ja Tapani Terho palasi lukkojen ääreen.

”Viitisen vuotta ehdin tehdä ihan perus asennus hommia, kunnes hommia oli niin paljon, että Olsonen pyysi auttamaan organisoinnissa. Työnjohtajana olen ehtinyt olemaan 19 vuotta”, Tapani nauraa.

”28 vuotta alalla tuli juuri täyteen”, hän lisää.

Työ tekijäänsä kiittää

”Parasta tässä työssä on kun asiat menee just niin kuin on suunnitellut ja ajoittanut. Hauska on myös kun joskus pystyy ratkaisemaan vian tai ongelman asiakkaan kanssa puhelimessa”, Tapani kertoo.

Lukitusapu fuusioitui elokuussa osaksi Turvakolmio Group:a. Yhteinen tutustuminen on tietysti vielä kesken mutta ensi vaikutelma on ollut hyvä.

”Täällä on ollut yleisesti hyvä ilmapiiri. Aina myös jos on tarvinnut apua tai ei ole tiennyt kenelle joku asia kuuluu, niin apua on aina saanut”, Tapani summaa.

Oma puhelimeni pärähtää tyylikkäästi soimaan. Laittaessani puhelinta äänettömälle, Tapanille tulee soittoäänestä muistoja mieleen.

”Hyvinkään Kansantanssijoiden 40-vuotisjuhlassa käytiin verestämässä muistoja vaimon kanssa. Tuli kansantanssia harrastettua aikanaan semmoiset kymmenen vuotta”, Tapani kertoo.

”Kansantansseista vaimokin itseasiassa löytyi”, hän lisää.a

 

Tiina Miinalainen